Hvernig Gįlgahraun gerši mig aš ašgeršasinna

Hvernig Gįlgahraun gerši mig aš ašgeršasinna
Į Nįttśruverndaržingi frjįlsra félagasamtaka 2014 var nķumenningunum sem kęršir hafa veriš fyrir mótmęli ķ Gįlgahrauni veitt veršlaunin Nįttśruverndarinn. Ljósmynd: Gušmundur Ingi Gušbrandsson

Hvernig Gįlgahraun gerši mig aš ašgeršasinna

Į nżafstöšnu Nįttśruverndaržingi (10. maķ) var spennandi mįlstofa um ašgeršahyggju og aškomu lögreglu aš ašgeršum nįttśruverndarsinna.

Žar fluttu Lįrus Vilhjįlmsson leikhśsstjóri, Andri Snęr Magnason rithöfundur, og Stefįn Eirķksson lögreglustjóri erindi. Į eftir erindum žeirra voru lķflegar umręšur meš žįtttöku śr sal.

Ašgeršasinnar sem tóku žįtt ķ ašgeršunum ķ Gįlgahrauni s.l. haust sem lyktaši meš handtöku 25 ašgeršasinna og sķšar įkęru nķu žeirra beindu spurningum til lögreglustjóra um aškomu lögreglunnar. Spurningar snerust m.a. um hvort mešalhófs hefši veriš gętt, eša hvort lögregla hefši gengiš of hart fram.

Ķ erindi Lįrusar lżsir hann ašgeršunum og handtökunum. Viš birtum erindi Lįrusar ķ heild sinni hér fyrir nešan.

 

Lįrus Vilhjįlmsson, leikhśsstjóri

Hvernig Gįlgahraun gerši mig aš ašgeršasinna

Ég ętla aš fara ašeins yfir atburšarįsina ķ Gįlgahrauni haustiš 2013 žegar hópur fólks reyndi aš mótmęla vegalagningu nżs Įlftanesvegar og sérstaklega žann 21 október žegar ég įsamt fjölda annara vorum handtekin fyrir aš sitja ķ veg fyrir jaršżtunni.

Ég hef um margra įra skeiš lįtiš mig umhverfismįl varša. Tekiš žįtt ķ fundum og starfi umhverfissamtaka og stjórnmįlaflokka, skrifaš greinar, skrifaš undir undirskriftalista,  gengiš nišur Laugaveginn meš Ómari og stofnaš meš honum nįttśruverndarflokk.

En ég hafši aldrei litiš į mig sem ašgeršasinna. Mér fannst ég vera sófa-mótmęlandi. Ašgeršasinnarnir voru fólk eins og Gušmundur Pįll ķ Žjórsįrverum og žeir sem mótmęltu į Kįrahnjśkum eins og Saving Iceland og vinir mķnir Ósk, Lillż og Ómar. Og svo var fullt af ašgeršasinnum ķ śtlöndum sem mašur dįšist aš. Og meira aš segja žegar bśsįhaldabyltingin stóš sem hęst lį ég veikur ķ sófanum og horfši į.

Og žegar ég og Ragnhildur konan mķn fórum aš hraunjašrinum ķ Gįlgahrauni ķ morgunsįriš žann 17. september į sķšasta įri leit ég ekki į mig sem ašgeršasinna. Viš virtum fyrir okkur skemmdirnar sem grafa hafši valdiš į hraunjašrinum og ręddum mįlin viš  Reyni, Gunnstein, Harald og Gunnar sem höfšu įsamt okkur gengiš įformaša veglķnu Įlftanesvegar nokkrum dögum įšur įsamt tugum annarra. Viš fórum svo aš skoša athafnasvęši Ķslenskra Ašalverktaka og ég varš alveg hissa žegar starfsmašur ógnaši hópnum meš gröfuskóflu eins og viš vęrum einhverjir ašgeršasinnar.

Žaš var įkvešiš aš męta eldsnemma nęstu daga viš hrauniš, fylgjast meš verktökunum og ef žeir reyndu aš fara ķ hrauniš aš stöšva žį į frišsaman hįtt.  Nęsti morgun byrjaši meš žvķ aš stór hópur af fólki var komiš į stašinn sem viš įttum eftir aš kynnast vel nęstu vikurnar.  Gröfurnar komu sķšan og stöšvušu žegar fólkiš settist fyrir framan žęr. Lögreglumašur mętti į stašinn og ręddi góšlįtlega viš okkur en fór žegar viš sęttumst ekki į aš fęra okkur. Fulltrśi verktakans sęttist žį į aš fresta vinnu viš hrauniš žar til ašilar hefšu rętt saman. Hópurinn fór sķšan į fund Vegamįlastjóra. Hann var ekki višlįtinn en sendi į okkar fund hóp bergžursa sem sögšu Vegageršina vera rķki ķ rķkinu og sinn eigin dómstóll og žeir vildu ekkert vera aš bķša eftir öšrum dómstólum. Žannig fór sį fundur og viš fórum śt meš samanbitnar tennur og stašrįšin ķ žvķ aš męta ķ hrauniš morguninn eftir. Sest var į rökstóla og įkvešiš aš hvetja nįttśruvini til aš koma okkur til ašstošar į vaktina. Enn žrįtt fyrir žetta allt leiš mér samt ekki alveg eins og ašgeršasinna.

Sķšan hófst bišin. Nęsta mįnuš mętti galvaskur hópur fólks eldsnemma į hverjum virkum degi ķ hraunjašarinn. Vaktin stóš frį sjö į morgnanna til fimm į daginn. Fljótlega risu tjöld viš Garšastekkinn, śtileguborš og stólar og kaffibrśsar og kręsingar spruttu fram. Stöšug umferš var į svęšiš af fólki sem vildi ręša mįlin og žaš voru fjörugar umręšur viš tjöldin.  Rętt var um sįttanefndina sem innanrķkisrįšherra ętlaši aš kalla til verka en aldrei var kölluš til. Hneykslast var yfir ósannsögli Vegageršar og bęjarstjóra Garšabęjar um umferšaröryggi į gamla Įlftanesveginum og hlegiš dįtt af sögunum og vķsunum hans Ómars. Žaš var stundum pęlt ķ žvķ hvaš viš tęki ef aš gröfurnar kęmu og žeir myndu kalla til lögreglu og allir voru sammįla um Gandhi-ašferšina hans Ómars. Bara sitja og ekki sżna neinn mótžróa.

Žetta var góšur tķmi og góšur hópur. Og žaš var rólegt og fallegt viš hraunjašarinn og sérstaklega ķ ljósaskiptunum ķ haustblķšunni. Stundum fór mašur einn ķ gönguferš ķ hrauniš og naut kyrršarinnar, fallegra hraunklettanna og hlustaši eftir röddum nįttśrunnar.  Kannski var žaš žessvegna sem mér leiš ekki eins og ašgeršasinna. Mér leiš frekar eins og mišaldra körlunum į 19. öldinni sem žoršu aš elska landiš sitt og ortu ljóš um žaš, svo ég vitni ķ Andra Snę.

En svo kom aš žvķ.  Viš tókum eftir žvķ  18. október aš stęrsta jaršżta landsins var flutt į vinnusvęši verktakanna. Og žótt aš okkur žętti skrķtiš aš žaš ętti aš nota jaršżtu žegar žeir fęru aš pilla śr hraunjašrinum žį reiknušum viš meš žvķ aš žaš fęri aš draga til tķšinda.

21. október rann upp. Žegar viš Ragnhildur, konan mķn,  gengum meš kaffibrśsana og tjaldiš nišur aš Garšastekk žį var sólin farin aš gęgjast upp ķ austrinu og žaš var śtlit fyrir fallegan dag ķ hrauninu. Žaš var komin hópur af fólki og viš settum upp tjaldiš eins og vanalega. Sest var nišur, kaffi hellt ķ bolla og byrjaš aš skrafa saman um landsins gagn og naušsynjar. Žaš var svalt en engin fann fyrir žvķ, viš vorum öll vön aš vera vel klędd. Einhver spurši ?ętli žeir fari af staš ķ dag??, en engin svaraši žvķ žetta hafši veriš spurning dagsins ķ mįnuš.

Stuttu seinna kallaši einhver sem hafši fariš į śtkķk, ?hśn er farin af staš!?  Og žį vissu allir um hverja var veriš aš tala og allt fór ķ gang. ?Allir į stašinn!? kallaši einhver og meinti stašinn žar sem viš ętlušum aš sitja. ?Er bśiš aš hringja?? kallaši annar. Og svo fór mašur og settist į stein eins og hinir ķ hópnum. Viš bišum smįstund og žį heyršist hljóšiš.

Żskur sem fór ķ gegnum bein og merg ... żskur sem varš hęrra og hęrra og eftir smįstund fylgdi żskrinu dimmur skrušningur. Ég mundi allt ķ einu hvar ég hafši heyrt žetta hljóš įšur. Žetta var skrišdrekahljóšiš sem mašur hafši heyrt ķ fjölda strķšsmynda. Og svo birtist hśn og žaš voru fullt af hermönnum meš henni ... een nei svo fattaši mašur allt ķ einu aš žetta voru  dökkklęddir lögreglumenn meš kylfur og gasbrśsa.

Į žessu augnabliki varš ég ašgeršasinni. Ķ staš žess aš standa upp og hlaupa ķ burtu įkvaš žessi skķthręddi mišaldra karl aš sitja įfram į steininum sķnum og vķkja ekki fyrir skrišdrekanum. Ég leit ķ kringum mig og sį aš meš mér var hópur fólks sem hafši tekiš sömu įkvöršun og allt ķ einu var ég ekki hręddur, heldur stoltur yfir žvķ aš vera žarna į žessu augnabliki.

Svo byrjaši balliš ... lögregluballiš. Um leiš og żtan stöšvaši nokkra metra frį okkur vorum viš umkringd lögreglumönnum. Seinna var okkur sagt aš žeir hefšu veriš um 60, en mér fannst žeir vera óteljandi.  Okkur var skipaš aš fęra okkur en viš sögšumst ekki geta žaš vegna žess aš viš vęrum aš vernda hrauniš fyrir ólöglegum ašgeršum. Žį vorum viš dregin eša borin burt. Sex lögreglumenn dröslušu mér viš illan leik upp śr vegstęšinu og hśrrušu mér nišur į grasflöt hjį mörgum félaga minna. Ég leit ķ kringum mig gleraugnalaus og sį Ragnar son minn handjįrnašan og settan inn ķ fangabķl. Heyrši lķka Gunnstein kórstjóra bišja lögregluna um handjįrna hann ekki žvķ aš hendurnar vęru hans lifibrauš. Žeir hlustu ekki į žaš, handjįrnušu hann og settu hann inni ķ fangabķl. Žaš var algert kaos.

Viš hlupum nokkur upp ķ hrauniš og settumst fyrir ofan vinnusvęšiš. Žaš leiš ekki į löngu žar til aš lögreglan og starfsmenn verktakans hófu aš girša ķ kringum okkur. Viš kręktum žį saman höndum og vorum stašrįšin ķ aš verja hrauniš eins og sannir ašgeršasinnar. Enn var okkur skipaš aš fęra okkur og viš svörušum eins og įšur. Žį vorum viš handtekin. Eins og įšur var okkur dröslaš ķ burtu en nś inn ķ fangabķla og keyrš į lögreglustöšina viš Hverfisgötu žar sem viš vorum lįtin dśsa um stund.

Žegar hópnum var sleppt frį Hverfisgötunni var fariš aftur į Įlftanesiš. Lögreglan hafši žį lokaš öllum aškeyrslum śt į Įlftanes žannig aš viš gengum frį Garšaholti. En héldum viš śt ķ hrauniš og sįum żtuna stóru spęna upp hraunkletta og lyngbolla. Žaš fannst mér sorgleg sjón. Samkvęmt žeim sem voru į svęšinu var bśiš aš handtaka fjölda manns og žaš virtist hafa bęst ķ lögregluhópinn. Viš settumst enn einu sinni nokkurn spöl frį vinnusvęšinu en sama sagan endurtók sig. Lögregla og verktakar girtu ķ kringum hópinn og lögreglan hóf sķšan handtökur į okkur žegar fólk sagšist ekki geta fęrt sig. Ein af žeim fyrstu sem var tekin var Ragnhildur sem var sķšan įsamt hinum nķumenningunum lįtin dśsa ķ einangrunarklefum į Hverfisgötunni ķ marga tķma.

Žaš var ekki létt hljóšiš  ķ lögreglužjónunum sem byrjušu aš drösla mér nišur hrauniš og eftir um hundraš metra brölt gįfust žeir upp og sögšu mér aš hypja mig. Ég hysjaši upp um mig buxurnar og reyndi aš fara ķ įttina aš vegstęšinu en var hindrašur af hópi lögreglumanna.  Žį gafst ég upp og fór nišur aš Garšastekk žar sem fangabķlar og lögreglubķlar voru śt um allt. Ég settist ķ hrauniš, horfši yfir vķgvöllinn og hugleiddi atburši dagsins.

Ég var mišur mķn. Mįnušinn góša ķ hraunvörslunni hafši mér aldrei komiš til hugar aš Ķsland gęti breyst į einu vettvangi śr žvķ aš vera land žar sem mašur treysti žvķ aš lögreglan vęri aš vinna ķ žįgu almennings  ķ land žar sem lögreglan vann ašeins fyrir stjórnvöld og einkafyrirtęki. Ég hafši haldiš ķ einfeldni minni aš Ķsland vęri land žar sem menn leitušu sįtta įšur en vopnin vęru notuš.

Žaš hafši aldrei hvarflaš aš mér aš ég ętti eftir aš lifa dag į Ķslandi žar sem ungt, mišaldra og eldra fólk vęri boriš ķ fangabķla eins og kartöflusekkir og lokaš inni ķ einangrunarklefum. Og ég hélt aš ég myndi aldrei lifa žann dag į Ķslandi aš stjórnvöld leyfšu ekki fólkinu ķ landinu aš klįra aš leita réttar sķns fyrir dómstólum. Og ég hélt aš sį dagur myndi ekki rķsa aftur aš skömm stjórnvalda myndi rķsa eins hįtt og žegar hverflar Kįrahnjśkavirkjunar voru ręstir.

Žaš er śt af žessum atburšum žann 21 október įriš 2013 sem ég varš og verš alltaf  ašgeršasinni fyrir nįttśru Ķslands.

Takk fyrir

 

 


Svęši

  • Facebook
  • Vimeo
  • Soundcloud
  • RSS